Sähköpyörällä diabetesta vastaan

Turkulainen Reijo Pihl sai viime kesänä lääkäriltään kaksi vaihtoehtoa: ruveta piikittämään insuliinia tai alkaa kuntoilla. Kakkostyypin diabetes sai Pihlin polkimille.

”Kävely oli minusta tylsää ja juoksemista eivät jalat olisi kestäneet. Pyöräily sen sijaan tuntui heti omalta lajilta”, 73-vuotias kuntoilija toteaa.

Pihl valitsi ajokikseen sähköavusteisen pyörän.

”Sähköpyörän avulla pystyn pitämään sykkeen tasaisena 90 ja 110 välillä, mikä on hyvää peruskestävyysliikuntaa. Veri virtaa tuolloin joka puolella kehoa. Verenpaine on tätä kautta laskenut, eivätkä pohkeetkaan mene jumiin.”

Avustusta voi säätää oman kunnon ja olosuhteiden mukaan. Vähimmillään moottori ei avusta lainkaan, suurimmalla avustusteholla voi polkea itse vain kevyesti mukana. Itsestään pyörä ei kuitenkaan kulje. Eniten hyötyä sähköavusta on vastatuulessa ja ylämäissä. Yli 25 kilometrin tuntinopeuksissa avustus lakkaa.

Kannattava sijoitus

Pihlille sähköpyörän hankkiminen oli myös taloudellinen päätös. Hän luopui pyörän myötä autostaan.

”Auton käyttökuluissa säästän noin 250 euroa kuukausittain. Pyörän hinta on nopeasti maksettu takaisin”, Pihl laskee.

Viime syksynä hankkimalla pyörällään Reijo Pihl on ajanut yhteensä 1800 kilometriä. Useimmiten hän ajaa Turussa 10 – 15 kilometrin matkoja. Akku täytyy ladata neljän, viiden päivän välein.

”Täältä Länsikeskuksesta on kiva polkea Kupittaalle katsomaan jalkapalloa ja tervehtimään äitiä. Siinä maisemat vaihtuvat nopeasti ja ajatukset siirtyvät muualle.”

Kaverina Pihlillä on koira, joka hölkkää vieressä niin kauan kuin jaksaa pysyä edellä. Sitten se pääsee koriin kyytiin.

”Vielä kun vaimo innostuisi pyöräilemään, niin päästäisiin yhdessä matkaan”, Pihl unelmoi. Tytär on jo hurahtanut lajiin.

Artikkeli on julkaistu alun perin Turun Sanomien Kuukauden teemalehdessä 21.4.2020.