Isän renkaanjäljissä – tarina perheestä, pyöristä ja mutkattomasta porukasta

Onnipyörän omistaja Tomi Kotiranta ja Onnipyörän markkinointiapuri istahtivat parille tuopilliselle juttelemaan töistä ja elämästä.

Puhetta riitti muun muassa Onnista, joka on vuosien aikana kasvanut pienestä nimikkopojasta työntekijäksi samalla, kun Onnipyörä on kasvanut turkulaisesta sähköpyöräliikkeestä useamman kaupungin pyöräkaupaksi.

Illan aikana tuopit tulivat tyhjiksi ja puheet muuttuivat tarinaksi. Tästä keskustelusta syntyi tämä kirjoitus.

Pojasta työkaveriksi

Kun Onnipyörä perustettiin vuonna 2019, Tomi Kotirannan poika Onni oli vasta 12-vuotias. Silloin ajatus siitä, että poika olisi joskus mukana yrityksen arjessa, tuntui vielä kaukaiselta.

Nyt se on todellisuutta.

Raision kauppaopistoa käyvään, tätä nykyä 19-vuotiaaseen Onniin voi törmätä niin Länsikeskuksen kuin Portsan myymälöissä, joissa hän tekee töitä oppisopimuksella.

Seitsemässä vuodessa moni asia on ehtinyt muuttua. Yritys on kasvanut yhdestä sähköpyöriin erikoistuneesta liikkeestä useamman myymälän pyöräkaupaksi, ja samalla pienestä pojasta on tullut työntekijä muiden joukkoon.

– Kyllähän sitä välillä pysähtyy miettimään, että miten nopeasti aika menee, Tomi sanoo.

Onni ei kuitenkaan kävellyt työpaikkaan valmiiksi katettua reittiä pitkin vain nimensä ansiosta. Tomille on ollut tärkeää, että poika ansaitsee paikkansa samalla tavalla kuin muutkin.

– Ei hän ole saanut paikkaansa automaattisesti. Olen varmasti ollut aina aika tiukka isä, mikä on näkynyt siinäkin asiassa, Tomi myöntää.

Työyhteisössä asetelma vaatii tarkkuutta. Perheyrityksissä roolit voivat helposti herättää ajatuksia suosimisesta, eikä Tomi ole halunnut jättää sille sijaa. Siksi odotukset ovat olleet ehkä jopa tavallista korkeammalla.

Työn kautta Tomi on päässyt näkemään pojastaan puolia, joita kotiarki ei aina paljasta. Asiakkailta ja työkavereilta tullut palaute on ollut poikkeuksetta hyvää. Onnia kuvaillaan kohteliaaksi, reippaaksi ja helposti lähestyttäväksi.

– Kyllä me välillä olemme vaimon kanssa olleet sillä tavalla, että mitä helvettiä? Tomi nauraa.

Kaikkein vahvimmin Tomille on jäänyt mieleen hetki, jolloin Onni myi ensimmäisen pyöränsä. Isälle soitettu puhelu tuli nopeasti, eikä innostusta tarvinnut arvailla.

– Hän on kokonaisuudessaan varmasti kokenut ylpeyttä siitä, että on pystynyt näyttämään pystyvänsä tähän. Kun on tiukka kuri, niin lapsi voi helposti kokea, ettei isä arvosta, vaikka todellisuudessa arvostaakin. Me isät monesti olemme vähän jäyhiä kehumaan tai sanomaan, että rakastaa.

Suoraan pyöräkaupan tielle poika ei ole kuitenkaan jäämässä. Ainakaan jos se on isästä kiinni.

– Olen hänelle sanonut, että kauppiksen jälkeen on syytä mennä kouluun vielä. Ja hänellä on inttikin ensin vielä edessä. Katsotaan sitten joskus tulevaisuudessa, jos on halua palata.

Nuoria, konkareita ja kaikkea siltä väliltä

Vaikka Onni on nykyään näkyvä osa Onnipyörän arkea, ei yrityksen tarina nuorten työllistäjänä ala eikä lopu siihen. Vuosien varrella liikkeissä on pyörinyt kymmeniä harjoittelijoita, tettiläisiä ja oppisopimusopiskelijoita. Osa vain hetken, osa paljon pidempään.

Tomille nuorten ottaminen mukaan ei ole koskaan ollut pelkkä tapa saada ylimääräisiä käsiä kiireeseen.

– Moni ajattelee, että harjoittelijat pistetään siivoamaan vessat ja tekemään ne hommat, mitä aikuiset eivät viitsi tehdä. Koen asian päinvastoin. Ja vessakin tulee siivottua ihan itse, Tomi sanoo.

Tulevaisuudenlupaukset pyritään ottamaan mukaan oikeisiin töihin niin paljon kuin oma rohkeus ja kiinnostus antavat myöden. Nuorille halutaan antaa tunne siitä, että he ovat aidosti ja tasavertaisesti osa porukkaa. Vuosien aikana moni on myös jäänyt taloon pidemmäksi aikaa.

Kaikista ei tietenkään kasva pyörämyyjiä, eikä tarvitsekaan. Tärkeintä on ollut tarjota ensimmäisiä kokemuksia työelämästä ja mahdollisuus kokeilla omia vahvuuksiaan.

– Kaikki eivät ole samanlaisia. Joku tykkää myydä, joku toinen taas viihtyy enemmän taustalla. Meillä on saanut tehdä monenlaista, Tomi kertoo.

Onnipyörällä työskentelee ihmisiä vähän jokaisesta ikäluokasta. Kesäisin huoltopuolella auttaa yli seitsemänkymppinen konkari, rinnalla työskentelee kuusikymppisiä ja koko rytmiryhmässä on edustusta useilta vuosikymmeniltä. Nuorimmat ovat vasta tutustumassa työelämään, vanhimmat nähneet sitä jo Kekkosen ajoista asti.

Ja silti tunnelma pysyy samana: kaikki puhaltavat yhteen hiileen.

Se näkyy ehkä juuri siinä, miten Tomi puhuu porukastaan. Ei työntekijöinä tai resursseina, vaan ihmisinä, joista jokainen tuo mukanaan jotakin tärkeää. Kokemusta, energiaa, rauhallisuutta, intoa. Vähän niin kuin hyvin toimivassa pyörässäkin: jokaisella osalla on oma tehtävänsä.

Mekaanikoksi ajateltu, myynnin ja markkinoinnin luottopelaajaksi kasvanut

Tuosta toimivasta pyörästä on hyvä nostaa esiin yksi tärkeä osa: Olli Merilahti.

Kun Onnipyörällä etsittiin muutama vuosi sitten mekaanikkoa, Tomi laittoi ilmoituksen ulos melko suoraviivaisella ajatuksella: nyt tarvitaan ihminen, joka osaa korjata pyöriä, mutta voisi tarpeen tullen jeesata myös myynnissä. Yksi hakijoista oli Olli.

Ensivaikutelma oli Tomin mukaan kaikkea muuta kuin perinteinen pyöräliikkeen mekaanikko. Myös pitkä tukka, tatuoinnit ja rento olemus saivat vanhan liiton yrittäjän hetkeksi epäileväiseksi. Mutta keskustelun edetessä jokin jäi mieleen. Olli puhui hyvin, vaikutti aidosti mukavalta ihmiseltä ja ennen kaikkea sellaiselta, jonka kanssa tuli heti toimeen.

Sitten alkoi totuus valjeta.

Huoltopuolelta tuli nopeasti viestiä, ettei uusi mekaanikko oikein tiennyt – karrikoidusti sanottuna – mikä oli kuusiokoloavain ja mikä ruuvimeisseli. Lopulta Olli myönsi itsekin, ettei mekaanikon hommat olleet ihan täysin hanskassa.

– Kysyin, että miksi ihmeessä sitten hait mekaanikoksi, Tomi muistelee huvittuneena.

Vastaus oli yksinkertainen. Työpaikkailmoituksessa kun oli maininta, että haetaan myyntihenkistä työntekijää, jolla pysyy työkalut käsissä. Olli oli vilkaissut käsiään ja ajatellut, että kyllä ne työkalut nyt fyysisesti käsissä pysyy ja ajatteli, että pääsisi sitä kautta mukaan kuitenkin myyntihommiin, jossa näyttäisi oikean osaamisensa.

Tomi ei voinut olla arvostamatta rohkeutta, jolla joku hakee paikkaa oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Ja vielä onnistuu myymään itsensä siihen.

– Kyllähän se kertoo jo aika hyvistä myyntitaidoista, Tomi hymähtää.

Melko nopeasti kävikin selväksi, että sopivampi paikka löytyi juuri myynnin puolelta. Asiakaskohtaamisissa Olli oli omimmillaan: helposti lähestyttävä, kuunteleva ja aidosti kiinnostunut ihmisistä. Juuri sellaista palvelua, josta Onnipyörä haluaa tulla tunnetuksi.

Vuosien aikana Ollin rooli on kasvanut paljon suuremmaksi kuin pelkäksi myyjän työksi. Nykyään hän vastaa muun muassa Onnipyörän verkkokaupasta, ja toimii käytännössä Tomin oikeana kätenä monessa asiassa. Luottamus kuuluu tavassa, jolla Tomi hänestä puhuu.

Ollin mukana myös verkkokauppa alkoi ottaa Onnipyörällä isompaa roolia. Se ei ollut Tomille itsestäänselvyys. Hän myöntää avoimesti, ettei alkuvuosina oikein uskonut koko verkkokauppaan, eikä varsinkaan omaan osaamiseensa sen suhteen. Nykyään verkkokauppa on kuitenkin tärkeä osa Onnipyörän toimintaa ja kasvua.

Länsikeskuksen myymälässä onkin muodostunut vuosien aikana omanlaisensa ykköskenttä. Tomi johtaa peliä, huoltopäällikkö Jouni Numminen pitää arjen ja huoltopuolen luotettavasti kasassa, ja Olli täydentää kolmikon omalla palveluasenteellaan ja verkkokauppaosaamisellaan.

Eikä sovi unohtaa Portsaa, jossa Tomin ja Ollin voi myös usein bongata. Jos nyt jääkiekkotermein jatketaan, niin siellä myymälän arkea pyörittävät puolestaan luottopakkipari Hedi Tenho ja Taneli Peussa, joiden ystävällinen palveluasenne ja vahva osaaminen osuvat portsalaiseen mielenmaisemaan kuin nakutettu.

Verkkokauppa tukee, mutta ihmiset ratkaisevat

Vaikka verkkokaupasta on tullut tärkeä osa Onnipyörän toimintaa, Tomille yksi asia on ollut alusta asti täysin selvä: kaiken keskiössä ovat ihmiset.

Onnipyörällä ajatus kulkee oikeastaan päinvastoin kuin monessa modernissa kaupassa. Tarkoitus ei ole rakentaa suurta verkkokauppaa, jota kivijalkaliikkeet vain tukevat. Sen sijaan kivijalka, ihmiset ja palvelu ovat koko toiminnan sydän. Verkkokauppa tulee siinä rinnalla ja auttaa asiakasta silloin, kun se tekee asioinnista helpompaa.

Sama ajatus näkyy jokaisessa myymälässä.

Hyvä palvelu ei tarkoita Onnipyörällä pelkästään sitä, että asiakasta tervehditään ovella tai pyörä saadaan nopeasti kassalle. Se tarkoittaa aikaa kuunnella, kysyä oikeita kysymyksiä ja löytää ihmiselle oikeasti sopiva ratkaisu. Joskus se tarkoittaa pitkää keskustelua ensipyörästä, joskus taas sitä, että huoltoon tullaan paniikissa juuri ennen viikonlopun reissua.

Ja usein se tarkoittaa myös sitä, että asiakkaat muistetaan nimeltä vielä vuosienkin päästä.

Tomi puhuu palvelusta lähes samalla lämmöllä kuin omasta työporukastaan. Ehkä siksi, että ne liittyvät niin vahvasti toisiinsa. Hyvä palvelu ei synny käsikirjoituksesta, vaan ihmisistä, jotka aidosti välittävät siitä, mitä tekevät.

Siksi Onnipyörällä arvostetaan yhtä lailla kokeneita konkareita, uusia harjoittelijoita, mekaanikkoja, myyjiä ja kaikkia niitä persoonia, jotka tekevät liikkeistä omannäköisiään. Sama henki näkyy Turun myymälöiden lisäksi myös Helsingissä Mall of Triplassa sekä Lappeenrannassa, joissa toimintaa pyörittää kauppiaskumppani Petri Nylund tiimeineen.

Vaikka kilometrejä myymälöiden välillä on paljon, ajatus pysyy samana kaikkialla.

Lopulta Onnipyörän tarina ei ehkä kerro pelkästään pyöristä. Se kertoo ihmisistä, luottamuksesta ja siitä, miten pitkälle voi päästä, kun ympärille rakentuu hyvä porukka.

Ja ehkä myös siitä, miten nopeasti aika lopulta vierähtää.

Varsinkin silloin, kun huomaa erään vielä hetki sitten 12-vuotiaan pojan seisovan yhtäkkiä itsekin tiskin toisella puolella.